Tippaa ja tohtoreita

Eilen tuli tutustuttua Australialaiseen sairaalaan. Iski tosiaan kuume ihan yllättäen pari päivää sitten, ja kun Surfersiin pääsin, meni loppupäivä sängynpohjalla täristessä eli eipä tullut paljon sitä paikkaa nähtyä :( Sinne tuli myös ekana päivänä myrsky, joten en päässyt ruokakauppaan ja ei ollut tietenkään ennestään mitään ruokaa. Mulla oli kummiskin niin symppis kämppis, että se oli kokkaillut mullekin pihvit sun muut sillä aikaa, kun koitin nukkua. Huoneen jaoin siis kahden ruotsalaisen ja yhden sveitsiläisen pojan kanssa. Eilis aamuna herätessä oli kuumetta 38.6 ja yskitti niin paljon, että päätin, että menen lääkäriin ja pyydän jotain lääkettä. Olisi tylsää, jos loppuviikon suunnitelmat menisivät sairauden takia pilalle ja valmiiksi varattuja juttuja kun ei voi oikein peruakaan. Surfersissa arvelin myös lääkäriin pääsyn olevan helpompaa kuin muualla.

Siispä soitin Eurooppalaisen Sydneyn palvelunumeroon ja kysyin lähintä sairaalaa, jossa käynnin vakuutukseni kattaisi niin, ettei minun tarvitsisi käyttää omaa rahaa. Sairaala löytyi puolen tunnin matkan päästä ja otin sinne bussin.

Olin jotenkin ajatellut, että saan vaan nopsasti jonkun reseptin ja pääsen hostellille takaisin nukkumaan. Vakuutuksen kanssa ei ollut ongelmaa, mutta itse hoitoon pääsyä piti odottaa yli kaksi tuntia. Sitten minut ohjattiin johonkin tilaan missä oli paljon eri loosseja potilaita varten. Ilmeisimminkin ensiapuun. Siellä jouduin taas odottelemaan ja meinasin vähän sipata. Lopulta  kuitenkin hoitaja tuli mittaamaan kuumeen, ottamaan verikokeen ja sain lääkettä. Sitten taas odottelin lääkäriä ja varmaankin nukuin. Lääkäri tuli jossain vaiheessa ( ”I’m your emergency doctor John ”:DDDD) katsomaan kurkun ja kyselemään ja selittämään jotain, tuntui vaan, että meni puolet jutuista vähän ohi. Hirveästi oli puhetta tonsilleista.. en vaan millään muistanut mitähän se tarkoittaa, oletin vain, että varmaan jotain nielujuttuja kerta sanoin, että on kurkkukipeä. Joka tapauksessa kuitenkin ajattelin, että kohta varmaan pääsisin jo pois, kun jotain flunssaahan tämä varmaan vaan on. Mutta ei sentään! Nepäs ilmoitti, että pääsen ”short stay -osastolle”. Jaa. Sitten viiletettiin pyörätuolissa ja tippapullo kourassa osastolle, jossa minulle annettiin myös antibiootteja ja nesteytettiin suonen sisäisesti.. Oli kyllä kiva päästä nukkumaan ja sänkykin oli paljon mukavampi kuin hostellissa. Sai myös ilmaisen lounaan haha.

Kesken ruokailun tuli uusi lääkäri tutkimaan kurkkua, ei kuulemma kovin pahalta näyttänyt, ja määräsi minulle vielä uuden tippapullollisen nestettä ja lisäksi antibiootteja kotiin. Hänen jälkeensä tuli vielä kolmas lääkäri (montako eri diagnoosia ne oikein tarvitsee?) en kyllä ensin uskonut lääkäriksi, koska niillä harvemmin näkee Lacosten paitaa ja keltaisia farkkuja. Se sitten tökki ja kyseli paljon enemmän kuin muut, luuli mua jopa paikalliseksi aksentin takia haha. Syynä kipeilyyn oli ilmeisesti tavallista alhaisempi valkosolujen määrä, jonka vuoksi oli heikompi vastustuskyky ja joku virus oli päässyt iskemään. Kiitos valkosolut, ei tullut mieleen pelleillä ennemmin Suomen puolella? Lopullinen diagnoosi oli kuitenkin se mysteerinen ”Tonsillitis” eli sanakirjan mukaan nielutulehdus. 7h jälkeen pääsin kuitenkin pois ja otin bussin Surfersiin, jossa kävin hakemassa lääkkeet ja tapasin vielä Riikan, josta mainitsin edellisessä postauksessa, ennekuin painuin pakkaamaan. Aamulla lähti bussi Noosaa kohti, olo on  jo parempi. Sain kolmet eri antibiootit, joten ei voi oikein party party, mutta ei se mitään, pääasia että pysyy tolpillaan. Nyt olen Noosassa ollut muutaman tunnin ja käytiin huonetoverin ja sen kavereisen kanssa vähän rannalla pelailemassa lentopalloa :)

Ps. Australia ei ole huonoin paikka sairastaa, lääkärit on komeita!

Hei hei Byron!

Byron Bay jäi taakse ja nyt pari tuntia takana Surfers Paradisessa. Päätin bookata sen paketin, josta kirjoittelin aiemmin, joten seuraavina päivinä tiedossa Surfers-Noosa-Fraser Island-Noosa ja Brisbaine.  En kyllä oikein välitä pakettijutuista, koska silloin ei voi tehdä viimehetken muutoksia. Myöskin nuo eri firmat, jotka niitä tarjoaa ei oikein nappaa. Tylsää, että ei voi vain kysyä vinkkejä ilman, että kohta on naaman edessä kaavio seuraavasta neljästä viikosta valmiiksi suunniteltuna retkineen ja majoituksineen ym. Myöskin työntekijöiden tapa hehkuttaa kaikkea superlatiiveilla on aika rasittavaa. Onhan se totta, että kun on jossain maassa on kiva tehdä asioita. Itse en kuitenkaan kaipaa koko ajan jotain aktiviteettia ja enemmänkin ahdistaa liian tarkat suunnitelmat.

Yhdessä iltapalaa

Jos olisi pidempi reissu niin olisi kyllä tehnyt mieli jäädä Byroniin vielä pidemmäksi aikaa. Siellä on vaan niin hyvä fiilis! Vikat päivät siellä otin aika rauhassa. Sukeltaminen Julian Rocksissa oli valitettavasti aikamoinen pettymys, näkyvyys oli vain muutaman metrin  ja ei voinut oikein rentoutua, kun tiesi että jos erehtyy tollottamaan kilpikonnaa pari sekuntia liian kauan, muu porukka saattaa ehtiä hävitä näkyvistä. Meitä oli neljä tyttöä siinä porukassa ja yksi joutui nousemaan itsekseen pintaan, kun hävitti muut. Ei kiva. Sinällään sukellus meni hyvin, 47min, joka on minulle aika pitkä aika, kun usein on tankki tyhjä jo puolen tunnin tietämillä. Sekin harmitti, että en voinut käyttää omaa uutta maskiani, koska se huurtui niin pahasti. Pitää järjestää hammastahnalla pesu talkoot siihen. Positiivista oli suomalainen sukellusopas, jolta sai hyviä vinkkejä. Hänkin sanoi, että nyt oli huono tuuri, koska noin huonoja olosuhteita ei ole hänen kohdalleen kyseisessä kohteessa aiemmin sattunut. Mutta turha harmitella.

Toissapäivänä kävelin Byron Bayn majakalle katsomaan auringonlaskua kolmen samassa hostellissa asuvan kaverini kanssa. Matka oli aika pitkä, mutta oli sen arvoista. Koitin napata kuvaa, mutta ei oikein onnistunut. Olin aika huonosti varustautunut ja auringon laskettua tulikin aika viileä. Siitä syystä vähän kylmetyin ja onkin nyt aika kipeä olo, aamulla oli myös vähän kuumetta. Onneksi päästiin autokyydillä takaisi alas majakalta. Sen jälkeen haettiin pizzat. Itsellähän ei ole oikein tapana pizzaa tomaattiallergian takia syödä, mutta nyt kyllä oli hyvää, koska kokki keksi tehdä siihen pestopohjan :)

Parhaat tyypit

Eilis iltana oli tarkoitus pitää ”koti-ilta”, mutta hostelliin saapui uusia ihmisiä, joihin tottakai piti tutustua niin ei tullut mitään löhöilystä. Osaan ihmisistä saatan vielä törmäillä Cairnsissa joulun aikaan,  harmi vaan kun en muistanut vaihtaa yhteistietoja joidenkin kanssa.

Mutta mutta, lähtisi suunnistamaan täällä Surfersissa takaisi hostellille. Kävin vaan aamulla jättämässä nopsaan rinkan sinne, ja lähdin pois, koska huonetta ei ollut vielä siivottu. Päädyin sitten rannalle ottamaan parin tunnin nokoset :D Tämä nettiasia on vähän ongelma, kun missään ei meinaa olla wifiä ja ei ihan kauheasti kiinnosta hoitaa pankkiasioita tällein kävelykadun penkillä jollain ihme yhteydellä :( Hahha mun kaveri Byron Bayn hostellista tuli just sattumalta vastaan tässä ja sillä oli suomalainen tyttö mukana, johon se oli tutustunut. Ehkä tehdään jotain illalla yhdessä!

Byron Bay/Nimbin

Heipä hei!

Vihdoinkin pääsin nettiin eli pitkä postaus tiedossa. Byron Bayssä olen viihtynyt nyt kolme päivää ja nopsaan ja mukavasti on aika mennyt. En ollut varannut kentältä mitään kyytiä, mutta sain buukattua itseni sieltä bussiin, joka nakkasi suoraan Backpackers Holiday Village -hostellille. Varasin sen jo ajat sitten Suomesta käsin ja vitsi oli onnistunut valinta! Asun kahdeksan hengen huoneistossa, jossa on kaksi neljän hengen huonetta, kylppäri ja keittiö/olohuone. Saapuessa oli kyllä vähän orpo olo, kun huoneistossa ei ollut ketään paikalla ja muutenkin mietitytti tutustuuko tyyppeihin. Siitä se sitten kumminkin lähti ja varsinkin ilta oli yksi hauskimmista aikoihin; istuttiin iltaa porukalla ja pitihän sitä itsekin vähän viiniostoksilla käydä. Juomapeli vauhditti illan käyntiin ja siitä suunnattiin Cheeky Monkeys baariin, joka onkin näppärästi tuossa tien toisella puolella. Täällä ollaan näköjään tosi tiukkoja turvatoimien kanssa, ja taisipa siinä niin käydä, että jokainen tuosta porukasta nakattiin yksitellen ulos.

Ranta on parasta 

Aamulla heräsin siihen, kun israelilainen huonetoveri heräsi 9:45 ja sanoi lähtevänsä retkelle Nimbiniin klo 10 ja minäkin ehtisin vielä ostaa lipun vastaanotosta. Noh, enpä ollut tapani mukaan paljoa päivää suunnitellut, joten päätin lähteä mukaan, kun hintakin oli vain 35 dollaria.  Matkaa taitettiin iloisen värisellä hippibussilla, jonka kuski kertoi seksistisiä vitsejä ja luukutti musiikkia. Oli kyllä huipputyyppi. Olin kuulemma kolmas suomalainen ikinä, joka on osallistunut retkelle.

Bussi oli täynnä kivoja tarroja

Nimbin osoittautui kyläksi, joka on vähän kuin jämähtänyt 60-70-lukujen hippiaikaan ja on pilvenpolttajien paratiisi, oli meinaan kamaa saatavana. Mummelit kauppitteli sitä kekseinä ja kakkuina ja vaikka missä muodossa. ”Don’t buy from that other bitch, I’ve got the real stuff”. Myös kävelykatu haisi pilveltä. Näkyi siellä myös poliisiasema olevan, mutta ei varmaan tuo huumelainsäädäntö ole ihan ykkösasia.. Nimbinissä oli hauska käydä, mutta itse en jotenkin osaisi tuolla kauaa olla.

Matkalla Nimbiniin käväistiin myös Killen Falls nimisessä paikassa. Se oli sellainen kalliolampi,  johon laski pieni vesiputous. Hurjan nätti! Nyt voin sanoa käyneeni vesiputouksen takana, smaragdia en kyllä löytänyt. Illasta istuttiin iltaa vähän rauhallisemmissa merkeissä vaikka baariinhan sitä tuli taas päädyttyä. Täällä hostellilla järjestettiin myös barbeque, mutta en ilmoittautunut ajoissa mukaan, joten jäi omalta osaltani väliin. Baarissa tutustuin kivoihin ihmisiin, joiden kanssa vietin tämän päivän rannalla. Pronssiväriä lähdettiin hakemaan, mutta paikoittain tuo iho taitaa taittaa  enemmänkin ravun suuntaan. Huomiskesi bookkasin sukelluksen eli Julian Rocks tiedossa! Hintaa oli 95 dollaria eli noin 63e, mikä on maan yleiseen hintatasoon nähden aika siedettävä summa. Toivotaan, että menee hyvin. 

Kävin myös yhden matkanjärjestäjän luona jutustelemassa, mitä kannattaisi tehdä nämä pari viikkoa täällä ennen kuin lennän pohjoisempaan. Harkinnan alla on ostaa 9 pv matka & majoitus paketti, joka sisältäisi Surfers Paradise + Noosa  + Fraser Islands + Brisbane. Onhan se hinnakasta, mutta toisaalta tuolla tavalla olisi helpompi, kuin se, että alkaisi itse jotain lippuja säätämään. Onneksi on vielä muutama päivä aikaa miettiä. Vajaa viikko Byronissa on kuitenkin riittävästi vaikka paikasta kovasti tykkäänkin. On vaan aika jännä fiilis, kun ihmiset vaihtuvat koko ajan ja tuntuu, että pitäisi olla jatkuvasti sosiaalinen ettei vain jäisi mistään kivasta ulkopuoliseksi. Kaverin kanssa matkustaminen on siinä mielessä helpompaa, että aina on seuraa ja joku johon turvautua. Toisaalta nämä reissutyypit on niin rentoa ja sosiaalista porukkaa, että ei ole pahemmin yksinäiseltä tuntunut. Eiköhän myöskin small talk ala tässä muutaman viikon mittaan sujua vielä luontevammin! Myös yksi tuttu muutaman vuoden takaiselta reissulta  laittoi viestiä, että asuu nyt Sydneyssä ja voisi näyttää kaupunkia, jos olen sinne päin menossa. Vitsit kun Sydney jää vähän väärään suuntaan tältä reitiltä mitä olen miettinyt vaikka mitään varauksia en olekaan vielä tehnyt. 

Singapore!

Pääsin Australiaan ja odottelen kentällä bussia. Olin reipas ja naputtelin lennolla Singapore juttuja :)

Vaikka alku ei mennytkään ihan putkeen, loppuaika Singaporessa sujui oikein mainiosti. Asuin kaverini ja hänen kahden suomalaisen kämppiksensä asunnossa noin tunnin matkan päässä ” keskustasta” aivan Temasek Polytechnicin vieressä, jossa tytöt olivat koulussa. Asunto oli tosi hieno, ei pahat maisemat 10 kerroksesta.. Suomessa opiskelija-asuntoihin ei useimmiten uhrata montaa neliötä, mutta Singaporessa selkeästi ymmärretään, että kyllä opiskelijakin tarvitsee elintilaa.

Koska Tealla oli koulua,  tutustuin kaupunkiin alkuun itsekseni ja olinkin katsonut valmiiksi muutamia paikkoja, joissa halusin käydä. Ykkösenä oli Gardens by the Bay puutarha. Päästäkseni sinne minun tuli matkustaa ensin bussilla ja vaihtaa sitten metroon, jossa oli yksi vaihto linjalta toiselle. Sain niin hyvät ohjeet, että ei ollut ongelmia löytää paikalle vaikka en olekaan kovin tottunut metrolla ajelemaan. Niille jotka Singaporeen tulevat käymään, suosittelen ostamaan metrokortin, joka käy sekä busseissa että junissa. Kortti maksaa 12 dollaria ja tulee näin ollen paljon halvemmaksi kuin taxi, koska metrokortilla yhden matkan hinnaksi tulee vain noin 1 dollari. Kivaa on myös, että kaupunkia alkaa hahmottamaan ihan eri lailla, kun käyttää julkisia. Varsinkin bussilla ajellessa tulee samalla nähneeksi vaikka mitä matkan varrella oikeastaan ilmaiseksi. Metroasemat olivat myöskin aika uudennäköisiä ja opasteetkin selkeät, joten eksymisestä ei ollut pelkoa.

Gardens by the Bay on siis puutarha, joka sijaitsee Marina Bay:ssä. Paikan tunnistaa torneista, jotka on koristeltu hienosti. Lähellä on myöskin suuri maailmanpyörä, josta pääsee ihailemaan kaupunkia korkealta.  Se on oikeastaan kuin London Eye, mutta suurempi. Itse jätin sen kuitenkin väliin, kun ei nuo korkeat paikat oikein nappaa, varsinkaan jos pitää seistä jossain läpinäkyvässä häkkyrässä.

Gardens By the Bayssä on eri osioita, ja paikka on jaoteltu eri maiden mukaan. Sieltä löytyy esimerkiksi niin intialaista kuin kiinalaistakin puutarhaa ja alueella saa kierrellä mielensä mukaan ilmaiseksi. Jos kuitenkin kasvit enemmältikin kiinnostavat, sisätiloista löytyy lisää puutarhoja, joihin on mahdollista ostaa lippuja, joiden hinta taisi olla siinä 15-20 dollarin kieppeillä. Oma aikani oli kuitenkin rajallinen, joten päätin ihailla puutarhaa Cloud Forestista käsin, joka on kävelysilta tornien välillä. Viittä dollaria vastaan ylhäällä sai viettää 15 minuuttia ja siinä ajassa ehti napsia riittävästi photoja. Harmillista kyllä, sää oli vähän sateinen. Alas tultuani kiertelin vielä aluetta lammenrantaan rakennettua kävelytietä pitkin. Kokonaisuutena paikka vastasi täysin odotuksia ja oli kiva päästä kuvista tuttuihin paikkoihin.

Aluksi oli tarkoitus lähteä seuraavaksi Chinatowniin, mutta päätin kuitenkin olla lähtemättä ja suuntasin takaisin metroasemalle, josta pääsi läheiseen ostoskeskukseen. Siellähän olisi ollut vaikka, mitä mutta pysyin vahvana, koska tämä ei ole shoppailumatka. Ainakaan vielä tässä vaiheessa :D Siispä meninkin syömään Food Courtiin, jossa oli paljon kojuja, joista sai erimaalaisia ruokia mielensä mukaan. Päädyin kiinalaiseen, mutta en oikein tajunnut systeemiä miten ne jutut piti siihen lautasella valita. Lopulta siihen päätyi ainakin kanaa, riisiä, ja jotain kaalimössöä?? Eipä nuita aina oikein tunnista, mutta pääasia, että nälkä lähti.

Ruokailemasta lähtiessä huomasin kyltin Art &Science museosta, josta olin myös kuullut juttua, joten päätin käydä katsomassa olisiko joku mielenkiintoinen näyttely menossa. Olihan siellä ja vielä ilmaiseksi. Kyseessä oli Karl Lagerfeldin Little Black Jacket -valokuvanäyttely, johon hän oli kuvannut eri julkisuuden henkilöitä sama Chanelin takki päällä. Tykkäsin kovasti.

Näyttelyn jälkeen kiertelin vähän ympäriinsä ja lopulta suuntasin takaisin Tean luo, koska suunnitteilla oli lähteä illasta vähän tanssahtelemaan. Olinkin päivällä puutarhasta käsin ihaillut yhtä hotellia, joka näytti siltä, että siellä on laiva katolla. Kuinkas sattuikaan, että siellähän oli yökerho, jossa oli sopivasti vielä Ladie's Night, joka takasi meille ilmaisen sisäänpääsyn ja viinilasillisen. Kun on nuita baareja jo tähän ikään mennessä tullut jonkin verran nähtyä, voi vaan todeta, että oli muutes upein paikka missä olen käynyt. Kelpasi lipittää viiniä 57. kerroksesta ja ihailla kaupunkia yövalaistuksessa.

Baari oli tuossa rakennuksessa

ja maisematkin maistui

                                                              Nyt kamat kasaan ja bussiin!

Bussilla olisit jo perillä

Jes, täällä ollaan Singaporessa ja illalla lento Ausseihin J Teen Singaporesta ihan oman postauksen, kun tätä ennen on ehtinyt sattua yhtä sun toista vaikka reissua on vasta muutama päivä takana. Lensin siis Singaporeen Amsterdamin ja Kuala Lumpurin kautta. Damin vaihto meni ongelmitta (mitä nyt kentällä piti kävellä muutama 5 km, kun portti oli jossain jeerassa) ja rinkkakin tsekattiin jo Helsingissä Singaporeen asti. Kuala Lumpurissa sen sijaan oli tiedossa pitkä vuorokauden mittainen vaihto, joka oli myös merkattu nettilippuun, että ”yöpyminen kentällä”. Olinkin suunnitellut, että käyn nähtävyyksissä sinä aikana ja tulen hyvissä ajoin aamusta kentälle.

Tässä ei ole kiva liukastua

Kuala Lumpuriin päästyäni vetäisin kahvit naamaat ja lähdin selvittelemään, miten löydän Batu Cavesille, joka on kallion sisään tehty hindutemppeli ja tunnettu 172 askelmaisista portaistaan. Temppeliin oli helppo löytää. Kentällä hyppäsin KLIA Express-junaan, joka kulkee keskustan ja lentokentän väliä. Super kätevä! Keskustassa vaihdoin paikallisjunaan, jonka viimeiseksi pysäkiksi olikin merkattu Batu Caves. Päätepysäkillä tutustuin Tsekkiläiseen Veronikaan, joka reissaili myös yksikseen, joten päätimme kierrellä temppelialueella yhdessä. Totesimme kummatkin, että nyt ei tarvitse pyytää tuntemattomia ottamaan kuvia! Sitä tulikin sitten varmaan poseerattua koko loppu reissun edestä.

Itse temppeli ei tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta. Kalliot olivat kylläkin hienot, mutta muutamaa pienempää ”palvontapaikkaa” lukuun ottamatta paikasta oli sellainen temppelifiilis aika kaukana. Mutta tulipa käytyä ja opittua käyttämään KL:n junayhteyksiä! Siitä olikin hyötyä, sillä ollessa temppelissä Tea laittoi viestin, että odottelee minua Singaporen lentokentän terminaalissa. Vastasin ihmeissäni tulevani vasta 3. 12 kuten sovittiin. Mainitsin asiasta Veronikalle, joka totesi että nythän on 3.12. jolloin näytin hänelle kännykän kalenterista, että eipäs ole. Kysäistiin sitten ohikulkijalta. Joo kyllähän se 3. päivä oli eli lento oli lähtenyt heti saapumislentoni jälkeen. Kiva. Nettilipussa oli väärä päivämäärä ja harhaanjohtava teksti, kännykän kalenteri ei ollut päivittynyt ja itse olin sekoillut aikaeroissa enkä ollut ollut tarpeeksi tarkkana. Oli kyllä tyhmä olo, koska tosissani olin yrittänyt olla huolellinen :D

Harjun portaat

Noh ei kait siinä, onneksi Singaporeen on Kuala Lumpurista suht lyhyt matka, joten päätin, että menen sinne bussilla. Uutta lentoa ei oikein raaskinut ostaa ja se olisi ollut aikaavievää, koska lentokentällä oli niin ruuhkaista. Totesimme Veronikan kanssa, että turha stressata, mutta rinkan kohtalo kyllä huoletti.

Siispä hyvästelin Veronikan ja lähdin takaisin kentälle. Ymmärrän kyllä, että lentokentän henkilökuntaa ei suuremmin kiinnosta, jos joku on missannut lennon, mutta ihmettelin, miten epäauttavaista asiakaspalvelua sain. Ei muka voi selvittää, missä laukku on, ellen bookkaa uutta lentoa, ei vaikka minulla oli laukun tiedot sun muut. Sitten pompoteltiin aina eri tiskille jonottamaan. Kyllästyin ja menin kysymään joltain miespuoliselta vartijalta ja jätin tiskitädit ”palvelemaan” muita asiakkaita. Sai taas todeta, että jos apua tarvitsee niin kannattaa kysyä joltain miespuoliselta. Tietenkin lisänä tulee yleensä kysymyksiä poikaystävästä ja kihlasormuksesta sun muusta, mutta tämäpä olikin oikein asiallinen. Hän rupesi soittelemaan ympäriinsä ja sanoi, ettei laukkuja lähetetä eteenpäin ellei omistaja saavu lennolle, joten laukun pitäisi olla vielä kentällä löytötavaroiden joukossa. Kävi kuitenkin lopulta ilmi, että rinkka oli jo Singaporessa, koska se oli jos Suomen päässä hoidettu sinne asti. Sain sitten koodin, jonka avulla kysellä laukkua Singaporessa. Jes! Vartija oli vielä niin ystävällinen, että neuvoi millä junalla pääsen bussiasemalle, missä jäädä pois ja mistä ostaa lippu Singaporeen. Hän kertasi asiat niin moneen kertaan, että ilmiselvästi piti minua vähän vajaana. Toisaalta en kyllä ihmettele kaiken tuon jälkeen.

Veronika

Tällä mentiin!

Pääsin bussiasemalle ongelmitta ja sainkin lipun bussiin, joka lähti melkein heti Singaporea kohti. Bussi oli täynnä paikallisia ja sain osakseni aika paljon katseita, mutta eipä kiinnostanut. Olin niin väsynyt, että nukahdin heti. Matkaan kului noin 6h kaikkine tulli-/rajatarkistuksineen. Oltiin sovittu Tean kanssa paikka johon pyysin kuskin jättämään minut ja asian piti olla ok. Päästyämme Singaporeen, kuski kuitenkin ilmoitti jossain oudossa paikassa, että se on viimeinen pysäkki ja voin jatkaa junalla eteenpäin. Mikäs siinä, ei vaan ollut paikallista valuuttaa saatika tietoa missä ihmeessä olin. Tekstasin Tealle paikan tuntomerkkejä, mutta  koska ei ollut varmuutta paikasta, päätettiin että otan taxin yhdelle metroasemalle, johon hän tulee vastaan. Siispä etsin pankkiautomaatin, hain McDonaldista ruokaa, koska en ollut ehtinyt syödä koko päivänä, ja etsin taxin. Söin taxissa. Myöhemmin kävi ilmi, että se on Singaporessa lainvastaista toimintaa, josta kuuluisi saada sakot. Onneksi oli mukava pappa kuskina :) Lopulta se Teakin löytyi ja lähdettiin siitä lentokentälle etsimään seuraavaksi rinkkaa! Lentokentällä piti täytellä infossa muutamia kaavakkeita ja sain visitor –passin, joka oikeutti minua liikkumaan kentällä. Sitten minut vietiin huoneeseen, jossa piti täytellä taas uusi kaavake ja sitten rinkka palautui omistajalleen. Jipii! En olisi uskonut, että asia hoituu nuinkin sujuvasti. Nyt ollaan rinkan kanssa taas yhdessä ja sovittiin, ettei vaihdeta maata ilman toista <3

Tästä opimme, että bookkaussivustojen tulostettavat liput voi olla virheellisiä, päivämäärien ja aikaerojen kanssa tulee olla super tarkkana (varsinkin kun lentää pitkiä matkoja) ja myös tekniikka voi pettää.

Kokemuksena sinänsä aika jännä.