Krokotiilejä ja luonnonpuistoja missä sattuu

Tokana Cairns päivänä lähdin taas ranskisten matkaan. Ne kysyi illalla oliko suunnitelmia huomiselle ja sanoivat, että jos krokotiilit kiinnostaa aikovat ajella niitä katsomaan aamulla ja autoon kyllä mahtuu. Eli krokotiilejä siis! Tällä kertaa ajeltiin Daintree –sademetsään kohti, joka sijaitsee aika pohjoisessa. Mitähän sinne olisi autolla kestänyt, jotain parisen tuntia. Aika kylläkin kuluu tosi nopeaan vain maisemia katsellessa ja musiikkia kuunnellessa. Se, että tapasin nämä tyypit oli kyllä lottovoitto, koska jos olisin erikseen buukannut retkiä nuihin paikkoihin, joissa käytiin, olisi mennyt satoja dollareita. Pojat oli lopulta niin kivoja, että halusivat multa vaan mun osuuden bensoista, 20 dollaria, eli ei oikeastaan mitään. Olisivat kuulemma vuokranneet auton joka tapauksessa, joten minun ei tarvinnut siksi osallistua niihin kustannuksiin. Sain heiltä apua myös sim-kortin hankinnassa sun muussa, mitä en oikein tajua. Netti ei kuitenkaan toimi mun puhelimessa, ranskikset (tiedemies ja insinööri haha) molemmat koitti selvittää mistä johtuu, mutta ei. Höh.

Daintree villageen päästyämme, jäimme odottamaan risteilyn lähtöä. Hintaa oli vain 25 dollaria ja lisäksi pääsimme sillä hinnalla myös toiselle risteilylle, jei.

Oli kyllä mielenkiintoista bongailla krokoja ja muita eläimiä ja samalla kuulla vähän faktoja. Isoin kroko, jonka näimme oli Barry, 3.7m, en mennyt tekemään lähempää tuttavuutta, mutta siellä se makoili rannassa! Sillä oli viiden kilometrin reviiri, jota se kuulemma vartioi aika äkäisesti. Barry oli muistaakseni siinä viidenkymmenen vuoden iässä, mutta krokot voivat elää jopa 70-100-vuotiaiksi.

Jos Barry syö lehmän, sen ei kuulemma tarvitse syödä muuta viiteen viikkoon, juu u.  Krokotiilit myös kuulevat askeleet 15 metrin päästä, joten rannassa kävelijöiden kannattaa varoa. Ei sillä että kukaan järkevä menisi tuolle rannalle pikniköimään. Mitäs muuta? 1/100 krokotiilinpoikasesta selviytyy aikuiseksi, joten ei ole helppoa niilläkään huomioiden, että krokotiilit tykkäävät mussuttaa myös toisiaan lounaaksi. Krokotiilien lisäksi näimme myös käärmeen ja orange-footed scrubfowl -linnun pesän, tuo laji tekee maailman suurimpia linnunpesiä. Oppaalle kehut siitä, että se bongaili vihreitä käärmeitä vihreistä puista ihan mahdottomista paikoista, en tiedä millä silmillä. Varmaan käynyt asettelemassa ne sinne ennen retkeä :D

bongaa snake

Barry siinä

se linnunpesä

Kahden risteilyn jälkeen pojat halusivat vielä käydä yhdessä luonnonpuistossa. Kello oli neljä mun piti olla takaisin Cairnsissa seitsemältä tapaamassa sveitsiläistä Juliania (ei se ollutkaan Saksasta haha), jonka kanssa vuokraisin auton. Noh, oli kuulemma tarpeeksi aikaa, tunti matkoihin ja tunti luonnonpuistossa. Ajeltiin sitten ainakin tunti, ja ei ollut ihan tarkkaa tietoa mihin suuntaan Cairnsista ajateltuna, mutta pojat oli luottavaisin mielin, koska olihan heillä Googlen navigaattori käytössä. Siinä vaiheessa kun pysähdyttiin jonnekin mangoviljelmän keskelle, keskelle ei mitään ja joka suuntaan näkyi vain mangopuita totesin, että ei kannata aina luottaa navigaattoriin. Ei sillä, nyt kuulemma oltiin navigaattorin mukaan perillä. Sitten se sopivasti sanoikin sopimuksen irti. Onneksi paikalle ajeli mangoviljelijä, joka oli vähän huvittunut, mutta joka osasi ohjata meidät oikeaan suuntaan. 

"luonnonpuisto"

Siinä phditaan missä meni pieleen..

Luonnonpuisto löytyi lopulta vähän ennen puolta seitsemää, mutta koska oli jo niin myöhä ja omistajat eivät olleet enää paikalla, emme saaneet vastaanotosta lupaa lähteä sataa metriä kauemmaksi kiertelemään, koska ei olisi enää siihen aikaan turvallista. Vähän harmi, mutta onneksi päästiin kuitenkin katselemaan wallabeja, sellaisia pieniä kenguruita, jota olivat aika kesyjä ja pomppivat ympäriinsä pitkin kalliota :) 

Perhepotretti. Vuoden luontokuva?

Oltiin siellä puolisen tuntia, kunnes lähdettiin suunnistamaan takaisin päin. Lopulta myöhästyin sovitusta tapaamisesta vain tunnin.. ei sillä, kyllä Julian näytti vähän ärtsyltä, mutta se kyllä saattoi johtua myös, siitä että meidän suunnitelmat autonvuokrauksen suhteen olivat aika auki. Olin päivällä koittanut soittaa muutamaan paikkaan, mutta ne oli täyteen buukattu. Lisäksi, koska kumpikaan meistä ei ole 25-vuotta joudutaan maksamaan melkein tuplahintaa, epäreilua. Saatiin kuitenkin se auto lopulta vuokrattua tänä aamuna ilman lisämaksuja ja lähdettiin Port Douglasia kohti taasen.. näköjään ravaan siellä suunnalla harva se päivä. Eli siis Port Douglasista nyt näpyttelen, mutta aamulla takaisin Cairnsiin, koska saatiin tuo auto vain vuorokaudeksi. Tämä päivä vietettiin sademetsässä, mutta siitä joskus toiste lisää! 

Ps. unohdin eilen kirjoittaa päivän blondihetkestä. Yritin aikana vääntää Micran etupenkkiä alas, jotta pääsen istumaan takapenkille, kunnes muut ystävällisesti huomauttivat, että vaikka auto on pieni, siinä on silti neljä ovea. Sellasta!

Huristellen Cairnsis

Cairnsissa kolmatta aamua vietellään. Kun saavuin hostellille iski ekaa kertaa sellanen semi ahdistunut olo. Hostelli tuntui olevan keskellä ei mitään (20 min keskustasta :D) ja mun huoneessakaan ei ollut ketään. Hyvä, jos ne ihmiset, jotka hostellissa jo oli, edes moikkasi. Kyllä joo alkaa puuduttamaan ne samat ”hey where are you from plaa plaa” –keskustelut, mutta on nekin tarpeellisia. Ei ole kivaa olla ilmaa. Se on jännä, että joissain hostelleissa on heti koitoisa fiilis ja toisissa ei. Tämä hostelli on sinänsä ihan kiva (varsinkin henkilökunta) ja vaihdoin eilen parempaan huoneeseenkin, mutta sellainen yhteishenki puuttuu. Saattaahan se tietenkin oma vikakin olla, mutta on se vaan hankalaa lyöttäytyä istumaan jo valmiiseen seurueeseen ilman, että kukaan kysyy mukaan. Ajattelin jo, että voi ei, kun pitää olla täällä kaksi viikkoa.

Matkustuspökät :D

Ekana iltana päätin kuitenkin, etten hautaudu huoneeseeni vaan raahauduin oleskelutilaan tietokone turvanani. Illalla sain lopulta avattua suuni ja tutustuin israelilaiseen tyttöön, joka oli ollut täällä jo muutaman viikon. Rupateltiin ja seuraan liittyi pari ranskalaista poikaa, tai ne on jo kolkyt eli lasketaan varmaan ennemminkin miehiksi. Suunnaton helpotus, kun joku itse asiassa jutteli. Tuon päivän muutamien hiljaisten tuntien aikana, vaivuin jo melkein syvälliseksi ja ajattelin, että tämä on varmaankin sitä itsensä tutkiskelua. Totesin, että olen loppuunsa sosiaalinen henkilö ja on helpompaa viihtyä yksikseen, jos edes tietää, että tarvittaessa on seuraa lähettyvillä. Mutta se, että joutuu monta kertaa viikossa näkemään vaivaa, että tutustuu uusiin ihmisiin on muuten ihan pirun rankkaa.

Mutta sitten meininkeihin! Mulla on australialaisen Bali-tutun antama lista paikoista/asioista, mitä täällä kannattaa tehdä. Ranskikset kertoi illalla, että ovat vuokraamassa autoa, joten lopulta aamulla oltiin kaikki neljä Micran kyydissä. Minä ja Zlil (Israel) otettiin rinkat mukaan siltä varalta, että halutaan jäädä matkanvarrella johonkin. Aamulla ennen lähtöä tehtiin reittisuunnitelma paikoista, joissa halutaan käydä. Päätettiin aloittaa Port Douglasista ja takaisin päin ajaessa tsekata Barron Falls ja Crystal Cascades. Port Douglas on pieni satamakylä noin tunnin matkan päässä Cairnsista pohjoiseen ja sinne vievä tie mutkittelee kallion vierustaa pitkin merenrantaa, kivat maisemat once again. Sinänsä paikka toimii vain kulkureittinä merelle ja on tosi rauhallinen ja nätti mesta. Syötiin lounasta palmujen alla ja vaan relattiin.Hintatasoltaan Port Douglas on selkeästi Cairnsia kalliimpi paikka, sieltä löytyykin paljon hotelleja sun muita. Minä tulin illalla takaisin samalla kyydillä ja Zlil jäi Port Douglasiin.

taas majakkaa..

Barron Falls sen sijaan sijaitsee Kurandan sademetsän alueella ja se on ”maailman perintökohde” tai joku sellainen. Sieltä löytyy luonnonpuisto, jossa on suuri vesiputous. Olin kuullut et retkestä sinne ei kannata maksaa, joten näin omatoimisesti kävi oikein kätevästi. Vesiputous oli hieno, muttei mitenkään iso, nyt on vissiin kuivakausi? Käveltiin myös läpi sademetsään tehty kävelyreitti. Valmista polkua oli hyvä mennä ja samalla vältettiin kohtaamiset ällöttävyyksien, kuten tappohämähäkkien kanssa.

Barron Falls

Crystal Cascades oli mulle ykköskohde, jota olin googlaillut Suomesta käsin, että pakko päästä. Sinne ei kuitenkaan mene mitään julkisia eivätkä puhelinverkot yllä sinne, joten sieltä ei paljon taksiakaan soitella. Sain kuitenkin markkinoitua paikan pojille ”must visit”-kohteena, joten sinne lähdettiin suunnistamaan sitten. Crystal Cascades on pääasiassa paikallisten tiedossa oleva paikka, jota ei haluta täyttää turisteilla, sen vuoksi se ei esim. näy Google Mapsissa. Selvitin kuitenkin, että Redlynchiin suunnistamalla paikka löytyy helposti vain opasteita seuraamalla. Ja olihan se hieno! Saavuttiin sinne puolta tuntia ennen auringon laskua, joten paikalla oli enää vain muutamia ihmisiä. Crystal Cascades on siis lampi?? kallioiden lomassa, johon laskee muutamia vesiputouksia. Paikka on täynnä teräviä kivenlohkareita (myös pinnan alla), joten piti todellakin varoa mihin astuu/ui, mutta kun pääsi pulahtamaan veteen oli aika huippufiilis! Saatiin myös napattua muutamat fotot ihan vain niin ettei näy ketään muita kuvassa. Vesiputouksen vieressä poseeraaminen oli muuten aika haastavaa virtauksen vuoksi, mutta I did it! Rom lähtettää mulle myöhemmin kuvia, koska itse en omista vedenpitävää kameraa. Lähdettiin pois kun alkoi pimetä ja kaikki olivat sitä mieltä, että oli päivän paras kohde.

Mitä Cairnsiin tulee, niin ei ehkä ollut järkevä päätös lentää tänne jo nyt. Täällä on aika hankalaa tehdä mitään ilman autoa ja minähän en aja. On tässä muutaman päivän aikana ruksittu mun to do -listakin aika hyvin läpi.. Aion kuitenkin bookata jotain valmiita retkiä ensi viikolle, joten jospa se tästä!

Tänään koitan vuokrata autoa yhden saksalaisen pojan kanssa, jonka löysin Couchsurfingin kautta.

Tai se kiertelee kaupungilla hoitaen asiaa, minä bloggaan haha.

Brisbane 48h

Onni on muffinssi ja toimiva nettiyhteys. Kamat on taas kutakuinkin kasassa, kello ei ole vielä edes yhtätoista ja minä makoilen jo sängyssä. Lento Cairnsiin lähtee aamulla ysin maissa ja lentokenttäjunan kyydissä pitäisi olla jo ennen seitsemää. Tässä on takana muutama aika kävelypitoinen päivä, joten ajatus bilettämisestä ennemminkin kauhistuttaa. Eihän tässä ole taidettu viikkoon kunnolla juhliakaan, osaisikohan tuota enää edes? Lokaatio on tällä hetkellä Brisbane siis eli kavereiden kesken Brissie. Tulomatkalla ei ollut suurempia kommervenkkejä ja hostelliinkin sain kyydin soittamalla hostelliin ja pyytämään jonkun hakemaan bussiasemalta. Nyt on jotenkin mennyt niin smoothisti, että parempi etten sählää huomenna lentokentällä :DD Ensifiilis tästä hostellista (Bunk backpackers) oli semi vankilamainen, monta kerrosta ja ei mitenkään nättiä, mutta loppujenlopuksi on tämä ihan jees, koska omaa rauhaa on enemmän kuin yleensä vaikka asunkin dormihuoneessa. Kaikki alasängyt oli vallattu, joten joudun nukkumaan yläsängyssä (taas). Ei oikein kehtaa pomppia keskellä yötä eestaas etsimässä nenäsumutetta..

Brisbane kaupunkina vaikuttaa aikapas mukavalta! Aina kun saapuu uuteen paikkaan on pieni kynnys lähteä hortoilemaan itsekseen ympäriinsä, varsinkaan kun en oikein luota omaan suuntavaistooni. Pitänee kylläkin kehaista, että havaitsen pientä kehittymistä suunnistustaitojen suhteen! Tämä on eka hostelli, jossa en oikein ole tutustunut kehenkään, tässä huoneessa on ainakin muutama tosi äänekäs saksalaistyttö. Eilen illasta osallistuin kuitenkin ”uusin asukkaiden” tervetuliaisdrinkille ja kas kummaa, siellähän napotti mun entinen huonetoveri Matt Byron Bayn hostellista. Siinä sitten oltiin molemmat yllättyneitä vaikka jos ihan rehellinen olen, niin en jotenkin usko, että oli ihan sattumaa, koska muistan kertoneeni mihin hostelliin täällä Brisbanessa olin varannut huoneen.. mutta mikäs siinä voihan sitä hengailla! Lähdettiin sitten illasta etsimään jotain kahvilaa/baaria missä istuskella. Matt oli ollut täällä aiemmin, joten laiskana annoin hänen hoitaa suunnistamisen ja hipsin perässä. Oli mukava nähdä Brisbane iltavalaistuksessa ja  keskustassa oli jos jonkinmoista ohjelmaa, koska joulu ja the City Sounds –tapahtuma. Pitkin katuja oli ripoteltu esiintymislavoja, joissa musisoi tyyppejä ja jäätiinkin kuuntelemaan yhtä jazz-bändiä aika pitkäksi aikaa. Näkyipä tuolla joulupukkikin olevan, mulle tuli hirveä tarve mennä kertomaan, että se on valepukki ja oikea asuu suomessa, mutta en sitten mennyt.

Tänään oltiin pistetty vielä paremmaksi ja kadulla oli Maria, Joosef, tietäjiä ja kameleita haha.

Story Bridge ja vähän lähempänä hostellia jo

Lopulta käveltiin sillan yli ihan South Bankiin asti. Siellä oli menossa ulkoilmaleffailta rannassa, joten jäätiin istumaan läheiseen baariin yksille ja tiiraamaaan elokuvaa hetkeksi. Kun oli aika lähteä suunnistamaan takaisinpäin, olisin halunnut mennä samaa reittiä, jota tultiin, mutta Matt vakuutti, että toinen reitti on suorempi. Mitäs siihen paluumatkaan sitten menikään.. puolitoista tuntia? Ehti myös tulla sadekuuro välissä. Niin siinä käy, kun antaa miehelle kartan. Käveltiin muuten kartan ulkopuolellekin!

Tänään aamusta lähdin tutkimaan kaupunkia ihan omin voimin, johan tuota oli eilen kävelty ristiin rastiin siihen malliin, että ajattelin osaavani. Olin sitä paitsi eilen nähnyt muutaman kivan kaupan, joihin sitten teinkin muutaman täsmäiskun. Lisäksi löysi itseni taidegalleriasta. Toinen kerta parin viikon sisään, minustahan on tullut kulturelli! Siellä olisi ollut ilmaispuoli, mutta en tajunnut ennen kuin olin maksanut 15 dollaria. Näyttely oli ”California Design 1930-1965: Living in a Modern Way”  ja näin taidekriitikkona ei ole suuremmin muuta sanottavaa kuin että "kyllähän tuon läpi käveli". Kävin myös ilmaispuolella, joka oli huomattavasti kiinnostavampi. Siellä oli voinut viihtyä kauemminkin, jollei museo olisi mennyt kiinni.  Samasta kompleksista löytyi myös State Library of Queensland, jossa kävin tulostamassa boarding passini. Paikka oli selvästi matkailijoiden maanpäällinen taivas, koska wifi.

Juuh, tuoli ja pöytä

Ossihan se siinä

Mutta nyt jos nukkuisi niin herääpi lennolle :) Sain varattua sukelluksen valliriutalle 27.12, en uskaltanut tämän flunssan takia ottaa aiemmaksi. Meinasin myös varata kaikkea muuta, mutta kerrankin oli reilu reissumyyjä, joka totesi, että olisi järkevämpi vasta Cairnsista käsin varailla juttuja vähän fiiliksen mukaan eli teen sitten niin!

Fraser Island

Heipat Noosasta! Palasin eilen Fraser Islandilta, joka on sellainen iso hiekkasaari, josta löytyy niin rantaa kuin sademetsääkin. Reissu, jolla olin mukana, oli 4WD –safari eli matkaa taitettiin maastoautoilla. Meitä oli neljä autollista porukkaa. Halukkaat pääsivät itsekin ajamaan, mutta itse jätin suosiolla väliin :D Tuolla nimittäin piti olla tarkkana ettei jää jumiin, koska kaikki ”tiet” olivat hiekkaa. Toisekseen oli vaan siistiä istua kyydissä, kun huristeltiin pitkin rantaa ja sademetsän läpi. Oli aika töyssyistä menoa!

Matkaan lähdettiin aikaisin toissa aamuna ja lossille, joka kuljetti meidät Fraserille, oli täältä Noosasta matkaa noin parisen tuntia. Koska tämä oli kahden päivän ja yhden yön retki, aikataulu oli aika täyteen bookattu. Saarelle päästyämme ajelimme ensin rantaa pitkin ja pysähdyimme lounaalle johonkin resorttiin. Sen jälkeen jatkoimme matkaa hylylle, joka oli uponnut 1900-luvin alussa. Itsehän olin tietty innoissani, koska tykkään hylyistä. Oli siitä vielä jotain jäljellä! Siitä siirryimme joelle, jonka virran mukana oli mahdollista kellua. Oli niin rentoa, että vedin sen setin kahteen kertaan :) Jotkut oli nössöjä ja vaan käveli koko matkan. Mulla oli vielä eilen aika kipeä olo, tuntui että olotila meni vain takapakkia, mutta koitin tsempata. Panacodia piti vetää 4x2kpl päivässä+ plus muut lääkkeet, joten voin kertoa, että ei ollut ihan skarpein fiilis. Lisäksi ei oikein jaksanut olla sosiaalinen, mikä harmitti tosi paljon. Meidän porukassa oli lauma intialaisia, jotka olisivat olleet tosi halukkaita juttelemaan, mutta ei vaan yksinkertaisesti jaksanut selittää kymmenennettä kertaa mitä opiskelen, mikä tarkoitus mun tatuoinnilla on ja että on tosi jees matkustaa yksin, joten koitin jättäytyä vähän taaemmas. 

Kille

Siinä vaiheessa, kun oli vuorossa bush walk lake Wobby-järvelle, iski pieni epätoivo siitä, miten jaksan siinä kuumuudessa, mutta jaksoin sinne kyllä ihan hyvin. Järveä ympäröivät suuret hiekkadyynit, joten oli mahtavat maisemat ja virkistävää pulahtaa viileään veteen. Takaisin tullessa olo huononi tosi paljon, joten pyysinkin, että kun päästään majapaikkaan voisin mennä nukkumaan. Siellä sitten otin parin tunnin nokoset sillä aikaa kun muut teki illallista. Heräsin syömään, mutta heti ruoan jälkeen totesin, että pakko saada nukkua lisää. Harmillista jäädä paitsi illanvietoista, joissa yleensä tutustuu ihmisiin parhaiten, mutta ei voi mitään, kun silmät ei vaan pysy auki. Onneksi tuo Panacod kuuri loppui aamulla niin jospa vireystila palautuisi normaaliksi!

Lake Wobby

Lake McKenzie

Eilen oli retken toinen päivä, herättiin aamiaiselle seitsemältä ja lähdettiin käymään Lake McKenzie –järvellä, joka oli myös nätti. Itse kuitenkin pidin toisesta järvestä enemmän. McKenziellä vaan otettiin rennosti ja sain jopa pitää kilpparia kädessä, se kylläkin hyppäsi karkuun : ( Parin tunnin auringossa lekottelun jälkeen suuntasimme kävelylle sademetsään, jonne oltiin tehty kävelyreitti, ja myöhäiselle lounaalle. Sitten olikin aika lähteä taas rantaa kohti ja odottamaan lossia. Intialaiset halusi mun kanssa muutaman yhteiskuvan hahah. Nyt Olen takaisin Noosassa ja voi järkytys, kun tajusin et mut oli bookattu 14 hengen dorm-huoneeseen… ei kiva. Muutenkin kaipaisi omaa rauhaa, kun pitää niistää 2 min välein. Bussi Brisbaneen lähtee nyt parin tunnin päästä 10:10 aamulla. Pitää koittaa Brisbanessa bookata Cairnsiin jotai retkiä, toisaalta ei hirveästi uskalla kun tämä terveys on mitä on, mutta sitten harmittaa jos kaikki on jo täynnä myöhemmin. Hankalaa.

sademetsää

19.12 on lento Cairnsiin niin voi olla, että seuraavan kerraan moikkailen sitten sieltä :)