Green Island, the Great Barrier Reef, rafting and not enough sleep

Pahoittelut radiohiljaisuudesta, on ollut niin kiireistä ettei ole paljon koneella ehtinyt istua, ”vapaahetket” iltaisin on mennyt kavereiden seurassa. Kolmeen päivään on mahtunut Green Islandin retki, sukellus suurella valliriutalla ja eilen olin extreme koskenlaskussa. Tänään olen ollut ns. vapaalla, ehdin jopa nukkua. Pari viimeyötä on vedelty muutaman tunnin yöunilla ja alkoi jo vähän tuntua. Tulin sitten vaihtaneeksi myös hostellia, muutin Gilligan’s nimiseen paikkaan, kaikki kaverit asui täällä ja tämä on paljon hienompi kuin se missä asuin, joten hengailin täällä muutenkin. Mun ruuatkin oli täällä jääkaapissa haha niin ajattelin, että pitänee muuttaa.. Uudeksi vuodeksi joudun kuitenkin takaisin vanhaan hostelliin : ( Eilis aamuna lähti bussi koskenlaskuun klo 6:30, joten heräsin jo viideltä ja toin tavarani tänne. Hullun reipasta!

Tutustuttiin täällä pariin australialaiseen poikaan Anan kanssa pari päivää sitten, niin olen nyt hengailut heidän kanssaan Anan lähdettyä Sydneyhin uudeksi vuodeksi. Tyypit on mua pari vuotta nuorempia, mutta paikko mainita, että mukava miten hyvät käytöstavat ulkomaalaisilla on. Aina joku varmistaa, että pääsen varmasti takaisin hostellille iltaisin, ja jos mennään autolla johonkin, nuo ahtautuu kolmestaan takapenkille ja minä pääsen eteen istumaan. Suomessa yleensä aina on niin että ”ella peräkonttiin, koska se on pienin”.

Omat suunnitelmat uudeksi vuodeksi on vielä vähän auki, ehkä menen muutamaan Couchsurfing juttuun, kun pari tyyppiä on laittanut sillä sivustolla viestiä, että haluanko liittyä seuraan. Hassua. Eilen illalla käytiin vähän juhlimassa, mutta olin superväsy niin menin ajoissa nukkumaan ja heräsin vasta yhdeltätoista, kun pojat soitti haluanko lähteä uimaan. Mentiin taas Crystal Cascadesille, mutta nämäpä tiesikin sieltä sellaisen salaisemman paikan, jossa ei ollut muita ja vähemmän kiviä, joten pystyi pomppimaan kallioilta. Itse en kuitenkaan pomppinut, koska eilen kun olin koskenlaskussa pysähdyttiin pomppimaan kalliolta koskeen. Noh en eka tajunnut mistä oli kyse, mutta en sitten ylös kiivettyäni kehdannut jänistääkään. Ei siinä muuta, mutta mokasin vähän lähdön ja jotenkin onnistuin tulemaan alas suht naamaedellä, joten ien ”halkesi”, tai se osa mikä on tuossa etuhampaiden yläpuolella. Hyi, nieleskelin verta sitten. Tyypit tutki mun suuta ja oli vaan sillein että ”don’t worry you’ve got everything there”. Jep. Muuten oli kyllä tosi kivaa,  koskenlasku oli parhaita juttuja mitä olen tämän reissun aikana tehnyt. 

Meidän ”veneessä” oli kuusi poikaa/ miestä ja minä eli oli turvallinen olo, aina oli joku nykimässä takaisin kyytiin haha. Kerran vain jouduin veneen alle kun se kippasi ympäri, mutta ei siinä mitään. Laskettiin sellainen 10 km pätkä ja tuo reissu kesti koko päivän, kerran pysähdyttiin lounaalle. Ihokaan ei palanut jee!

Green Islandin reissun otin aika rentoilun kannalta. Venematka sinne kesti noin tunnin ja veneessä rehellisesti sanottuna oli miljoona aasialaista ja minä. Snorklailu oli vähän pettymys, ei kyllä ollut paljon mitään nähtävää ja oli muutenkin tylsää, koska piti pitää sellaista koko lycrapukua päällä meduusojen vuoksi. Paljon rennompaa  olisi snorklailla bikineissä. Tämän vuoksi kävin vedessä vain muutaman kerran ja loppuajaksi tein pesän aurinkotuoliin. Paikkana Green Island on tosi pieni ja sen kävelisi ympäri 40 minuuttiin. Australiaan tulijoille muuten tiedoksi, että täällä otetaan pantti IHAN kaikesta, snorkkeleista, lokerikosta, märkäpuvusta, pyyhkeestä jne. Tuolla reissulla meni jtn 60 dollaria pelkästään pantteihin. Ok, ne rahat saa takaisin, mutta silti. Aina pitää muistaa varata paljon käteistä mukaan.

Green Island

Sukellus sen sijaan oli ihan huippua! Paatti oli täynnä porukkaa, mutta meitä oli vain kolme sukeltajaa. Ekalla sukelluksella pystyin olla vedessä 42 minuuttia ja olin tosi tyytyväinen. Näkyi vaikka mitä kaloja ja värikkäitä koralleja :) Tokalle sukellukselle vuokrasin kameran, en ole ennen kuvaillut sukelluksen aikana. Myöskin opas oli eri kuin ekalla sukelluksella, joten tuntui että mentiin jotenkin nopeaan tahtiin. En tiedä johtuiko kuvailuun keskittymisestä, väsymyksestä vai mistä, mutta ilma oli loppumassa jo 29 minuutin kohdalla. Harmitti ihan tosi paljon, en päässyt käymään sellaisessa tunnelissa, kun piti nousta jo pintaan : ( Joskus käy noin, mutta luulin, että olisin voinut olla kauemmin, koska muutamat edelliset sukellukset on mennyt tosi hyvin ja olen osannut olla rentona. Kuvat, jotka otin siirrettiin kamerani muistikortille, mutta jostain syystä ne eivät kyllä näy siellä.. laitoin asiasta mailia tyypille, jolta kameran vuokrasin, mutta ei ole vielä vastannut. Haluisin kuvat, koska kuitenkin maksoin 35 dollaria. Otokset sinänsä eivät kyllä olleet kovin kummoisia, mutta kiva saada muistoksi :)

Eka sukelluspaikka

Huomenna tiedossa vielä yksi retki, sitten uusi vuosi ja sitten alkaa olla tämä reissu paketissa. Nyt on jopa jo vähän haikea olo! En ole vieläkään varannut Bangkokista mitään majoitusta, tarttunut vähän liian hyvin tämä aussien No worries -asenne :D

Translation:

Sorry for not posting, I’ve just been really busy with tours and spending time with cool people. I also moved to another hostel so I’m staying in Gilligan’s now. Gotta go back to Jack’s for new year though since this place is fully booked :/

I met a few australian guys a few days a go, so even though Ana left, I still have some friends here. They even got good manners, I’m such a lucky girl, I just don’t understand their accent too well. I didn’t have any tours booked for today, so we went swimming to Crystal Cascades, it was nice. I didn’t jump on the rocks though since I did that yestarday while extreme rafting and managed to hurt my gum so my mouth was full of blood. In spite of that, I really enjoyed rafting and it is one of the best things I’ve done during my trip. We rafted 10 km of the Tully river and it took us the whole day. My team was also amazing!

During the last few days I also went snorkeling to Green Island and scuba diving on the Great Barrier Reef. Green Island was okay, I just didn’t like wearing lycra suit, it was so annoying but necessary because the water was full of jellyfish. Besides, as a snorkeling place Green Island wasn’t too good so I mostly just laid on the beach. The Great Barrier Reef instead was extraordinary and my first dive went really well. I was able to stay  42 minutes underwater and saw a lot of colourful fish and corals. For my second dive I took a camera with me, I haven’t done that before. I don’t know if it was because of concentrating on taking photos or because I was quite tired but for some reason I ran out of air in 29 minutes. I was so disappointed that I had to ascend so early and I didn’t see all the cool places :( I also cannot find the photos I took from the memory card of my camera so that sucks.

I’m still not quite sure what I’m doig on New Years Eve. I probably go to some Couchsurfing meetings. We’ll see! I still haven’t booked any accommodation from Thailand, I guess I should do that. I’ve absorbed this australian’s no worries –attitude a little too well :D

Christmas Eve

Aamulla tein taas puuroa, ajattelin ottaa varman päälle ja sekoittaa aina puolen minuutin välein. Kolmannella kerralla menin laittamaan leivän paahtimeen ja voi jumalauta, missä oli puuro kun tulin takaisin? Pitkin mikroahan se. Luulin, että australialaisten hiutaleiden koostumus on ilmeisesti jotenkin erilainen kuin Suomessa. Aina saa olla jynssäämässä mikroa. Noh, lounaaksi laitoin mikroon take away kanaa ja nuudelia, 20s ja kana kirjaimellisesti posahti pitkin mikroa. Nyt mikro kiiltää.

Sinne meni ensimmäinen jouluaatto poissa kotoa. Ei sillä, täällä vissiinkin juhlitaan nyt 25. päivä enempi, mikä tuntuu vähän oudolta. Itselle kyllä riitti eiliset ja toissapäiväset juhlinnat  ja toisekseen kolmelle kaverille piti illan lopuksi sanoa heipat. Nyyhkistä nyy. Ana kylläkin on täällä vielä muutaman päivän, mutta meillä on molemmilla nuita retkiä varattuna niin ne menee vähän hankalasti ristiin, mutta tänään kumminkin nähdään. Mukava, että on naispuolista seuraakin välillä! Koska kuvissa esiintyykin enimmäkseen poikia ja autoa vuokraillaan milloin kenenkin kanssa, odotatte varmaan hartaasti uutisia ulkomaalaisesta poikaystävästä. En ole kuitenkaan jäämässä tänne. Pahoittelut! Olen ollut kiltisti ja jättänyt huomioimatta mahdolliset iskuyritykset baareissa (kun on niin paljon tuota vientiä köh).

omnom

Tehtiin siis eilen porukalla illallista, meitä oli minä, Ana, Julian ja kanadalaiset Colin ja Cameron. Ei oikein suunniteltu mitenkään vaan jokainen toi mitä toi. Lopputulos oli makkaraa, yrttimakkaraa, salaattia, kana, kurkkua, sipulia ja kääretorttu haha. Mutta oli hyvää! Siellä oli myös ruotsalaisia, jotka väänsi jotain jäätäviä settejä… mikä niillä on ongelmana. Jouluna syödään makkaraa! Kaikki muut asui toisessa hostellissa kuin minä, niin kokkailtiin siellä vaikka periaatteessa siellä onkin vierailukielto, mutta samapa tuo, kun ei sitä kukaan valvo. Minusta tehtiin makkaravastaava, kaikki jotenkin luuli, että minä tietäisin makkaroista milloin ne on kypsiä ja miten ne pitää paistaa. En edes liiemmin pidä makkarasta, mutta hoidin mielestäni tehtävän aika hyvin, koska onhan tässä muutamat hiillokset tullut vedettyä tähänastisen elämäni aikana. Alkoholia ei saanut siellä juoda, mutta siemailtiin sitä vähän kuitenkin parvekkeella ja kuunneltiin musiikkia, koska joulu.

We've got the same hairstyle

Baarit meni kiinni jo puoliltaöin, joten ehdittiin olla siellä vaan noin tunti, mutta näkyi tuttuja eiliseltä kuitenkin. Sain myös vihdoin tonttulakin jee! Siellä suihkuteltiin myös lumihiutaleita. Kun piti lähteä, joku sanoi, että Casino on auki kolmeen. En ole ikinä ollut Casinolla, joten ajattelin että kokemus sekin. Noh, marssittiin sinne sitten sekalaisessa seurassa. Ovimies katsoi aika pitkään Martinia, joka oli päättänyt vetää jalkoihin punavalkoraidalliset rusetein koristellut polvisukat, tonttulakin ja pääkoristeen. Mikä pukukoodi?

Oli myös hirveä tenttaus montako kukin on juonut, mutta päästiin kuitenkin yhtä lukuun ottamatta kaikki sisään. Olin aika väsynyt eikä Casino nyt muutenkaan ollut mikään bilemesta, hirveästi vilkkuvia valoja ja pelikoneita sun muita, joten vain istuskelin. Kotimatkalla päätettiin taas mennä Mäkkärin kautta ja kuinkas ollakaan, löydettiin ostoskärryt. Pitihän niillä sitten rällätä pitkin katuja. Olenkin aina halunnut leikkiä ostoskärryillä. Mäkkäri oli kuitenkin kiinni. Ensimmäinen kerta, kun McDonalds pettää, ei voi enää siihenkään luottaa. Auki 24h, yeah right.

Täällä on kaduilla aika paljon aboriginaaleja, tai niin ainakin ajateltiin että ne on. Nytkin muutama tuli juttelemaan meille, ja ne oli ihan ok, mutta yleisesti ottaen suuri osa vaikuttaa ihan päivisinkin olevan humalassa sun muuta, joten ei hirveästi huvita törmäillä. On varmasti poikkeuksiakin ei siinä.

Muuten alkaa jo vähän tuntua matkaväsymystä, pikkasen odottaa jo, että pääsee Thaimaahan, asettumaan johonkin kunnolla ja luomaan vähän pidempiä ihmissuhteita. Koulumoodiin pääseminen voikin sitten olla vähän toinen juttu! Muutamassa viikossa on nyt tapahtunut niin paljon juttuja ettei oikein itsekään tahdo pysyä perässä. Anan kanssa eilen juteltiinkin, että ihan huisi kokemus reissailla yksin. Ei tarvitse tehdä kompromissejä ja voi tehdä ihan omannäköisen  reissun, mutta en tiedä miten kauan tätä loppuunsa jaksaisi. Mutta tasan one week to go! Huomenna aamusta snorklailemaan Green Islandille, kävin jo eilen tekemässä check inin niin voin vaan suoraan marssia paattiin. Kävinkin tänään satamassa kävelyllä katsomassa mihin pitää suunnistaa aamulla.

Because I’ve got so many international readers haha.

This was my first Christmas away from home. It didn’t matter though since I prepared a ”Christmas” dinner with some people I’ve met during my trip. We didn’t really plan it, so everyone just brought something and the result was a lot of sausages, a ready cooked chicken, salad, cake etc. I was  kinda responsible for cooking the sausages (for some reason?), so of course those ended up being the best sausages we’ve ever eaten. After the dinner we just relaxed on the balcony, had a couple of ciders and listened to music. I found a few cool bands I gotta check out!

Bars closed at 12, so we spent only one hour at Woolshed but it was fun though since we met some friends there. And I finally got a christmas hat! After that we went to Casino because it was still open. Surprisingly they let us in newertheless various christmas costumes some of us were wearing..  On the way to McDonalds we found a shopping trolley and decided to drive around a bit. I’ve always wanted to try that haha. However, McDonald’s let us down, it was closed even though it's supposed to be open 24h. So, McDonald's can't be trusted anymore.

Then it was time to say goodbye. I'm glad how amazing people I've met during my travels!

Sademetsissä mä pompin vain (ja joskus pöydillä)

Hyvää joulua! Ei kyllä tunnu joululta, ulkona on niin lämmin, että pysyttelen mieluummin sisällä tuulettimen lähettyvillä. Vaihdoin hostellia, tämä on nyt Cairnsin keskustassa eli sykkeessä. Vielä mietin olisinko koko loppuajan täällä, ei vaan jaksa pakata kamoja aina uudestaan ja tämä paikka vaikuttaa ihan ok kivalta. Tämä neljän hengen huone on vaan aika pieni, joten koitan rajoittaa tavaroiden nakkelua minne sattuu. Kävin myös onnessani ostamassa kaupasta aamiaistarpeita sun muita, kun tiedän, etten heti ole vaihtamassa paikkaa. Tänä aamuna keittelin aamupuurot onnistuneesti pitkin mikroa sitten.

suomi, espanja, usa, ranska 

Eilen oli kiva päivä, tai no päivän lepäilin ja hoitelin asioita, mutta illalla näin espanjalaista Anaa ja kahta kanadalaista poikaa, joihin tutustuin Byron Bayssa. Oli ihan superkiva nähdä tuttuja naamoja ja noh, tuli vähän juhlittua, joten tämä jouluaatto ei alkanut kaikista virkeimmissä merkeissä. Perus mäkkärin kautta kotiin setti siinä neljän aikaan yöllä. Kuulen usein ihmisiltä olevani ensimmäinen suomalainen, jonka he tapaavat, joten koitan parhaani mukaan pitää lippua korkealla, varsinkin illanvietoissa haha. Tänään meinataan Anan ja muutamien muiden ihmisten kanssa kokkailla jonkin tapaista jouluruokaa illemmalla ja pitäisi tonttulakkikin metsästää jostain.

täätä löytyy Irlantia. australiaa,  Skotlantia ja Kanadaa

Flunssa on jo parempi, mutta tässä huoneessa on niin kova ilmastointi, että tuskin tässä täysin parantuu. Joudun myös nukkumaan yläsängyssä eli huipulla niin sanotusti tuulee. Tossa alasängyssä nukkuu joku poika, joka vaan juo teetä ja katsoo jotain sarjaa, ei olla hirveästi bondailtu. Repäisin jostain myös jonkun ihoinfektion ylävartaloon, farmaseutin mukaan voi johtua antibiooteista tai myös allergisoivasta aurinkorasvasta, mutta ei paljon naurata, kun jotain ihme näppylöitä vaan tulee. Tekisi mieli hautautua pitkähihaisiin, mutta lämpöhalvaus tästä vielä puuttuisi. Ei huvittaisi taas lääkäriin mennä ja ei ole aikaakaan, koska buukkailin vähän retkiä eli jospa se tästä. Tiedossa tällä viikolla on snorklailua Green Islandilla, sukellus, koskenlasku ja joku muu retki. Hei hei rahat. En jotenkin tajunnut, että varasin nuin paljon. Väsyttää jo valmiiksi :D

Mutta jospa kertoisin jotain siitä, kun vuokrattiin auto. Vaikka puhelinsoittojen perusteella ei vaikuttanut lupaavalta, Julian meni aamulla autovuokraamoon ja onnistui kuin onnistuikin vuokraamaan kivan  keltaisen Hyundain meille vuorokaudeksi käyttöön. Päätettiin mennä Cape Tribulation sademetsään, koska en ollut vielä käynyt siellä ja se oli Port Douglasin suunnalla. Nyt olen aika hyvin kipitellyt nämä sademetsät sun muut paikat täällä läpi ja muutamalla hyttysenpistolla selvittiin! Ajamista  tuonne oli aika paljon, mutta onneksi tultiin Julianin kanssa juttuun ihan hyvin niin aika nopsaan se meni. Jotta Cape Tribulationiin pääsi, piti mennä lossilla joen yli ja sen tehtyämme päätettiin lähteä etsimään karttaan merkattua uimapaikkaa. Oli jännä istua autossa kun puut taipuivat tien ylle ja oli aika hämärää. En oikein tiedä löydettiinkö juuri sitä uimapaikkaa mitä haettiin, mutta pysähdyttiin uimaan sellaiseen paikkaan missä oli muutama muukin tyyppi. Siellä oli krokotiilivaarasta kyltit, mutta noh. Uitiin kun muutkin ui ja on kaikki raajat vielä tallella. Näin ne vasta opitut jutut krokotiileistä häipyy mielestä. Käveltiin myös vähän ympäriinsä, mutta eipä tuolla sademetsässä kehtaa paljoa poiketa reitiltä. 

Kello oli jo aika paljon, joten lähdettiin sitten ajelemaan takaisin päin enne kuin tulee pimeää ja pysähdeltiin näköalapaikoille napsimaan aina välillä kuvia. Joissain vaiheessa kysyin muistiko Julian tarkistaa moneltako viimeinen lossi menee, että päästään pois. Ei ollut kysynyt asiaa. Onneksi törmättiin johonkin brittipariskuntaan, joka tiesi kertoa, että viimeinen lossi menee vasta puoliltaöin eli ei tarvinnut yöpyä sademetsässä.

Takaisin hostellilla oltiin joskus kahdeksalta ja kierreltiin hetki Port Douglasissa, varsinkin ranta oli pimeällä tosi kivannäköinen. Kumpikin kuitenkin oltiin niin väsyneitä ,että ei paljoa jaksanut  tehdä mitään ihmeitä ja aamulla lähdettiin jo ennen kahdeksaa, koska halusin näyttää Julianille Crystal Cascadesin ennen kuin piti palauttaa auto. Päästiin sinne, mutta itse en viitsinyt uida, kun ripsi niin paljon vettä. Julian kuitenkin pulikoi hyvän tovin.

Nyt jos rupeisi soittelemaan ihmisille, jottei tule lonely Christmas :D

Krokotiilejä ja luonnonpuistoja missä sattuu

Tokana Cairns päivänä lähdin taas ranskisten matkaan. Ne kysyi illalla oliko suunnitelmia huomiselle ja sanoivat, että jos krokotiilit kiinnostaa aikovat ajella niitä katsomaan aamulla ja autoon kyllä mahtuu. Eli krokotiilejä siis! Tällä kertaa ajeltiin Daintree –sademetsään kohti, joka sijaitsee aika pohjoisessa. Mitähän sinne olisi autolla kestänyt, jotain parisen tuntia. Aika kylläkin kuluu tosi nopeaan vain maisemia katsellessa ja musiikkia kuunnellessa. Se, että tapasin nämä tyypit oli kyllä lottovoitto, koska jos olisin erikseen buukannut retkiä nuihin paikkoihin, joissa käytiin, olisi mennyt satoja dollareita. Pojat oli lopulta niin kivoja, että halusivat multa vaan mun osuuden bensoista, 20 dollaria, eli ei oikeastaan mitään. Olisivat kuulemma vuokranneet auton joka tapauksessa, joten minun ei tarvinnut siksi osallistua niihin kustannuksiin. Sain heiltä apua myös sim-kortin hankinnassa sun muussa, mitä en oikein tajua. Netti ei kuitenkaan toimi mun puhelimessa, ranskikset (tiedemies ja insinööri haha) molemmat koitti selvittää mistä johtuu, mutta ei. Höh.

Daintree villageen päästyämme, jäimme odottamaan risteilyn lähtöä. Hintaa oli vain 25 dollaria ja lisäksi pääsimme sillä hinnalla myös toiselle risteilylle, jei.

Oli kyllä mielenkiintoista bongailla krokoja ja muita eläimiä ja samalla kuulla vähän faktoja. Isoin kroko, jonka näimme oli Barry, 3.7m, en mennyt tekemään lähempää tuttavuutta, mutta siellä se makoili rannassa! Sillä oli viiden kilometrin reviiri, jota se kuulemma vartioi aika äkäisesti. Barry oli muistaakseni siinä viidenkymmenen vuoden iässä, mutta krokot voivat elää jopa 70-100-vuotiaiksi.

Jos Barry syö lehmän, sen ei kuulemma tarvitse syödä muuta viiteen viikkoon, juu u.  Krokotiilit myös kuulevat askeleet 15 metrin päästä, joten rannassa kävelijöiden kannattaa varoa. Ei sillä että kukaan järkevä menisi tuolle rannalle pikniköimään. Mitäs muuta? 1/100 krokotiilinpoikasesta selviytyy aikuiseksi, joten ei ole helppoa niilläkään huomioiden, että krokotiilit tykkäävät mussuttaa myös toisiaan lounaaksi. Krokotiilien lisäksi näimme myös käärmeen ja orange-footed scrubfowl -linnun pesän, tuo laji tekee maailman suurimpia linnunpesiä. Oppaalle kehut siitä, että se bongaili vihreitä käärmeitä vihreistä puista ihan mahdottomista paikoista, en tiedä millä silmillä. Varmaan käynyt asettelemassa ne sinne ennen retkeä :D

bongaa snake

Barry siinä

se linnunpesä

Kahden risteilyn jälkeen pojat halusivat vielä käydä yhdessä luonnonpuistossa. Kello oli neljä mun piti olla takaisin Cairnsissa seitsemältä tapaamassa sveitsiläistä Juliania (ei se ollutkaan Saksasta haha), jonka kanssa vuokraisin auton. Noh, oli kuulemma tarpeeksi aikaa, tunti matkoihin ja tunti luonnonpuistossa. Ajeltiin sitten ainakin tunti, ja ei ollut ihan tarkkaa tietoa mihin suuntaan Cairnsista ajateltuna, mutta pojat oli luottavaisin mielin, koska olihan heillä Googlen navigaattori käytössä. Siinä vaiheessa kun pysähdyttiin jonnekin mangoviljelmän keskelle, keskelle ei mitään ja joka suuntaan näkyi vain mangopuita totesin, että ei kannata aina luottaa navigaattoriin. Ei sillä, nyt kuulemma oltiin navigaattorin mukaan perillä. Sitten se sopivasti sanoikin sopimuksen irti. Onneksi paikalle ajeli mangoviljelijä, joka oli vähän huvittunut, mutta joka osasi ohjata meidät oikeaan suuntaan. 

"luonnonpuisto"

Siinä phditaan missä meni pieleen..

Luonnonpuisto löytyi lopulta vähän ennen puolta seitsemää, mutta koska oli jo niin myöhä ja omistajat eivät olleet enää paikalla, emme saaneet vastaanotosta lupaa lähteä sataa metriä kauemmaksi kiertelemään, koska ei olisi enää siihen aikaan turvallista. Vähän harmi, mutta onneksi päästiin kuitenkin katselemaan wallabeja, sellaisia pieniä kenguruita, jota olivat aika kesyjä ja pomppivat ympäriinsä pitkin kalliota :) 

Perhepotretti. Vuoden luontokuva?

Oltiin siellä puolisen tuntia, kunnes lähdettiin suunnistamaan takaisin päin. Lopulta myöhästyin sovitusta tapaamisesta vain tunnin.. ei sillä, kyllä Julian näytti vähän ärtsyltä, mutta se kyllä saattoi johtua myös, siitä että meidän suunnitelmat autonvuokrauksen suhteen olivat aika auki. Olin päivällä koittanut soittaa muutamaan paikkaan, mutta ne oli täyteen buukattu. Lisäksi, koska kumpikaan meistä ei ole 25-vuotta joudutaan maksamaan melkein tuplahintaa, epäreilua. Saatiin kuitenkin se auto lopulta vuokrattua tänä aamuna ilman lisämaksuja ja lähdettiin Port Douglasia kohti taasen.. näköjään ravaan siellä suunnalla harva se päivä. Eli siis Port Douglasista nyt näpyttelen, mutta aamulla takaisin Cairnsiin, koska saatiin tuo auto vain vuorokaudeksi. Tämä päivä vietettiin sademetsässä, mutta siitä joskus toiste lisää! 

Ps. unohdin eilen kirjoittaa päivän blondihetkestä. Yritin aikana vääntää Micran etupenkkiä alas, jotta pääsen istumaan takapenkille, kunnes muut ystävällisesti huomauttivat, että vaikka auto on pieni, siinä on silti neljä ovea. Sellasta!